Venäjänsininen

Älykäs ja itsenäinen venäjänsininen hallitsee kotiaan pehmein tassuin. Se on usein vielä vanhemmallakin iällä leikkisä ja aktiivinen. Kuten kissat yleensäkin, venäjänsininen kiintyy omistajaansa voimakkaasti, mutta moni vieras saa nähdä siitä vain sinisen vilahduksen. Uteliaisuus yleensä kuitenkin voittaa ja kissa tulee tekemään tuttavuutta vieraan kanssa. Luonteeltaan venäjänsininen on valpas, vähän pidättyväinen, vaihtelunhaluinen, älykäs ja omanarvontuntoinen. Useamman kissan laumassa se vaalii omaa tilaansa, mutta osaa olla myös sosiaalinen lajitovereitaan kohtaan. Joillakin yksilöillä on taipumus vaatia huomiota osakseen naukumalla kovaäänisesti. Koirien kanssa venäjänsiniset yleensä pärjäävät hyvin.

Kiintymyksensä venäjänsininen osoittaa lojumalla isännän tai emännän olkapäillä, puskemalla tai tulemalla syliin.

Venäjänsininen on kissa, joka haluaa olla läsnä, vaatimatta kuitenkaan jatkuvaa huomiota. Kuitenkin kissa on koko ajan tietoinen siitä, mitä teet kulloinkin tai mitä kotona tapahtuu - valppaat vihreät silmät seuraavat joka askeltasi.

Venäjänsininen sopii hyvinkin erilaisiin koteihin ja erilaisille ihmisille. Lapsiperheissä venäjänsininen nauttii lasten touhujen seuraamisesta ja se osallistuu mielellään lasten leikkeihin. Rauhallisemmassa kodissa venäjänsininen osaa arvostaa perheen arkirutiineja. Pennuilla voi olla suuriakin temperamenttieroja; yksi on vilkkaampi, toisen ollessa pentueen rauhallisin. Yhdessä pentua etsivän kanssa hyvä kasvattaja pyrkii löytämään pentueesta juuri tämän perheeseen sopivimman pennun.

Sinisen kissan olemus

Venäjänsininen on notkea, jäntevän lihaksikas, mutta silti elegantti atleetti. Sillä on kissamaailman kauneimmat silmät: suuret, vihreät ja ilmeikkäät. Kaunismuotoisen pään kruunaavat suuret, avoimet korvat.

Hopeisen kiillon turkki saa karvojen hopeisista kärjistä (eng. tipping). Turkki on siniharmaa, hopeanhohtoinen ja samettinen. Turkin rakenne on epätavallinen. Se on niin sanotusti kaksinkertainen eli sen aluskarva on yhtä pitkä kuin päällyskarva, joten turkki on lyhyt, pehmeä, tiivis ja pystyssäseisova. Kun kissaa silittää, soljuu sen turkki sormien välitse kuin hienoin sametti tai satiini.

Urokset painavat keskimäärin 4-5 kiloa ja naaraat 3-4 kiloa. Venäjäsinisen kasvatusta mutkistaa se, että kansainvälisten kissajärjestöjen (esim. FIFe, CFA ja TICA) rotustandardit eroavat toisistaan. Ihanteet turkin värin, pään muodon ja korvien sijainnin suhteen vaihtelevat eri puolilla maailmaa kasvattajien keskuudessa.

Venäjänsinisen rodun historiaa

Aikoinaan itäisiltä mailta Venäjälle levinneen rodun määritys on tehty 1900-luvun alkupuolella Englannissa, jonne ensimmäisten kissayksilöiden uskotaan saapuneen jo 1800-luvulla merimiesten matkassa Arkangelista.

Venäjänsininen käytännössä melkein hävisi II maailmansodan melskeissä, mutta kasvatus alkoi uudelleen maailmansodan jälkeen. Pohjoismaissa venäjänsinisen kasvatus alkoi Tanskassa 1940-luvulla, josta rotu levisi Ruotsin kautta myös Suomeen.

Vaikka venäjänsinisiä nähtiin Suomessa jo paljon aikaisemminkin, varsinainen kasvatus alkoi vasta 1980-luvulla, pääosin Ruotsista tuoduilla kissoilla.1990-luvulla rotu houkutti mukaan paljon uusia kasvattajia ja uudella vuosituhannella venäjänsinisen suosio on ollut nousussa. Vuonna 2009 rekisteröitiin 36 pentuetta, joissa oli yhteensä 111 pentua.

Venäjänsinisen kissan kauneutta voi käydä ihailemassa useimmissa näyttelyissä ja kasvattajat esittelevät rotua ja kertovat kissoistaan mielellään.